Naamioitu välikysymys
7.10.2008
Stakesin viime joulukuussa julkaiseman Sosiaali- ja terveydenhuollon tilastollisen vuosikirjan mukaan sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön määrä on kasvanut koko 2000-luvun ajan. Vaikka kasvu on erityisesti yksityispuolella ollut ripeää, noin 80 prosenttia terveydenhuollon henkilöstöstä työskentelee julkisella sektorilla. Julkisessa terveydenhuollossa erikoissairaanhoidon henkilöstön määrä on kasvanut, mutta perusterveydenhuollonkin henkilöstön määrä on pysynyt viime vuodet kutakuinkin ennallaan. Eniten ovat lisääntyneet sairaanhoitajien sekä perus- ja lähihoitajien määrät, kun taas sairaala- ja hoitoapulaisten määrät ovat vähentyneet. Hoivahenkilöstön määrässä näkyy varautuminen väestön ikääntymiseen. Vanhuus- sekä sairaus ja terveys -ryhmien menot ovat kasvaneet viime vuosina eniten. Vuonna 2005 noin kolmasosa, vajaat 14 miljardia euroa, kului vanhuus-ryhmän menoihin. Siitä toki suurin osa meni eläkkeisiin. Toiseksi eniten samaisena vuonna maksoivat kuitenkin sairaus ja terveys, reilut 10 miljardia euroa. Tilastojenkin valossa Suomessa on vallinnut melko pitkälle menevä yksituumaisuus siitä, että väestön ikääntymiseen on varauduttava. Se on ollut poliittinen linjavalinta, jota myös on noudatettu. Nyt oppositio on tehnyt hallitukselle välikysymyksen, jossa se perää toimia "perusterveydenhuollon toimivuuden ja varsinkin kouluterveydenhuollon sekä mielenterveyspalvelujen riittävien resurssien turvaamiseksi". Hallitus on lisännyt kuntien rahoituksellisia resursseja, myös terveydenhuollon palvelujen kohentamiseen. Tietoisena tästä oppositio on silti naamioinut välikysymyksensä hallituksen kunnille aiheuttamaksi ahdingoksi ja ikään kuin siitä johtuvaksi perusterveydenhuollon toiminnan vajeeksi. Ei ole mitään syytä väheksyä perusterveydenhuollossa edelleen esiintyviä ongelmia: esimerkiksi lääkäripulaa ja siitä aiheutuvaa lääkäreiden suurta työmäärää, terveyskeskuspalvelujen paikoittain heikkoa saatavuutta tai hoitotakuun takkuamista. Mutta jos yhteisesti on päätetty, että myös terveydenhuollossa otetaan huomioon väestön ikääntyminen, ei pitäisi moittia päätöksiä, joita itse on oltu tekemässä. Tässä kohtaa voi osoittaa erityisesti SDP:tä, jota edustavilla Sinikka Mönkäreellä ja Tuula Haataisella oli edellisellä hallituskaudella asian kannalta määräävä sosiaali- ja terveysministerin salkku. Halpahintaiseksi – jonkun mielestä kenties jopa kuvottavaksi – poliittisten irtopisteiden kalasteluyritykseksi välikysymyksen tekee se, että siihen on rivien väliin kätketty Kauhajoen äskettäinen tragedia, jota tosin visusti vältetään mainitsemasta ja jolla kenenkään ei pitänyt politiikkaa tekemän. Opposition mielestä kouluterveydenhuolto ja oppilashuolto ovat "suurissa vaikeuksissa" ja kouluterveydenhuollon oppilasmäärät ovat "kohtuuttoman suuria suosituksiin verrattuna". Myöskään koulukuraattoreja ja koulupsykologeja ei välikysyjien mielestä ole riittävästi. Tilanne on ollut tämä jo pitkään. Siitä kertovat muun muassa Stakesin ja Opetushallituksen yhdessä toteuttamien selvitysten tulokset. Tilannetta ei toki pääse pakoon istuva hallituskaan, mutta ei myöskään oppositiosta asialla riekkuva SDP, jolla oli sosiaali- ja terveysministerin salkun lisäksi opetusministerin salkku (Tuula Haatainen ja Antti Kalliomäki) edellisessä hallituksessa. Mielenkiintoista on havaita sekin, että lähestyvät kunnallisvaalit ovat saaneet kuntapäättäjät havahtumaan asiaan. Ja nimenomaan kunnissahan näistä asioista päätetään. Myönteistä välikysymyksessä on se, että se antaa mahdollisuuden jälleen kerran keskustella terveydenhuoltomme keskeisistä linjauksista. Tuossa keskustelussa on kuitenkin hyvä muistaa, mitä on aiemmin yhdessä painopisteiksi asetettu ja kuinka kukin on näitä linjauksia edistänyt. Sekin kannattaa muistaa, ettei rahalla voi ratkoa kaikkia ongelmia: välittämistä ei voi ulkoistaa.
|
Pääkirjoitus
