Ilmastopolitiikka voi olla sosiaalisesti ja alueellisesti oikeudenmukaista

HEIKKI JANTUNEN, 18.11.2008

Sosiaalisesti ja alueellisesti oikeudenmukainen ilmastopolitiikka on mahdollista, jos harrastetaan määrätietoista yhteiskuntapolitiikkaa ja laaja-alaista ilmastostrategista ajattelua, käy ilmi kahdesta hallituksen ilmasto- ja energiapoliittisen tulevaisuusselonteon taustaraportista, jotka valtioneuvoston kanslia julkisti tiistaina Helsingissä.

Raporttien tavoitteena on ollut selvittää mahdollisuuksia toteuttaa ilmastopolitiikkaa alueellisesti ja sosiaalisesti mahdollisimman oikeudenmukaisella tavalla. Selvityksien tuloksia hyödynnetään soveltuvin osin valtioneuvoston ilmasto- ja energiapoliittisen tulevaisuusselonteon valmistelussa.

Tulevaisuusselonteon on tarkoitus linjata Suomen ilmasto- ja energiapolitiikkaa ainakin vuoteen 2050 asti. Selonteko tulee kattamaan ilmastonmuutoksen torjunnan lisäksi muutoksen vaikutuksiin sopeutumisen, ja siinä tarkastellaan myös globaalia toimintaympäristöä.

Hintamekanismin käyttö ongelmallista

Palkansaajien tutkimuslaitoksen johtaja Jaakko Kiander arvioi raportissaan Ilmastopolitiikka ja tulonjako, että ilmastopolitiikan toteuttaminen sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta tinkimättä on ainakin teoriassa mahdollista. Tämä kuitenkin edellyttää, että ympäristö- ja talouspolitiikan on minimoitava kotitalouksien elinkustannusten nousu ja estettävä äkillinen energian hinnan nousu.

Päästövähennystavoitteiden saavuttaminen edellyttää energiansäästöä, mikä käytännössä kohdistuu joko suoraan tai välillisesti kotitalouksiin. Energian hinnan nousu puolestaan nostaa kotitalouksien elinkustannuksia, eikä lisäkustannus välttämättä jakaudu tasaisesti erilaisten kotitalouksien kesken.

Asumis- ja liikennekustannusten nousu on Kianderin mukaan ongelmallista tulonjaon ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kannalta, sillä se kohdistuu erilaisiin kotitalouksiin hyvin eri tavalla. Päästötavoitteiden saavuttaminen pelkästään hintamekanismin avulla onkin haastavaa ja tuottaa epätoivottavia tulonjakovaikutuksia.

Ympäristöverojen kiristtäminen ja muiden verojen keventäminen on Kianderin mukaan tärkein mekanismi, jolla kehitystä voidaan ohjata päästöjä vähentävään suuntaan. Verorakenteen muutokselle on kuitenkin hahmoteltava riittävän pitkäjänteinen ja taloudenpitäjien kannalta ennakoitavissa oleva sopeutumisura, jotta muutokset eivät aiheuttaisi kenellekään kohtuuttomia sopeutumisongelmia.

Hyvinvointi- ja tulonjakotavoitteiden kannalta olisi Kianderin mielestä paljon parempi, jos päästötavoitteet voitaisiin saavuttaa mahdollisimman pienellä energiaverojen nostolla ja elintason laskulla. Hän uskoo tämän olevan mahdollista määrätietoisen yhteiskuntapolitiikan avulla.

Avainasemassa on energiapolitiikka, jonka on edistettävä päästöttömän sähköntuotantokapasiteetin nopeaa lisärakentamista, sekä liikennepolitiikka, jonka on suosittava vähäpäästöisten autojen käyttöönottoa ja raideliikennettä.

Alueellinen tasapuolisuus mahdollista

Tutkimusjohtaja Raija Volk Pellervon taloudellisesta tutkimuslaitoksesta arvioi selvityksessään Ilmastopolitiikka ja alueet, että ilmastopolitiikan ja aluepolitiikan välillä ei ole ristiriitaisia tavoitteita eikä ilmastopolitiikan toteuttaminen lisää epäoikeudenmukaisuuksia.

Volkin mukaan alueelliset hyödyt maksimoidaan paikallisella ja hajautetulla energiantuotannolla, joka perustuu uusiutuviin raaka-aineisiin. Se ei kääntäisi aluekehityksen suuntaa, mutta työpaikkoja syntyisi syrjäisille alueille. Puuenergia on kilpailukyistä alhaisilla päästöoikeuksien hinnoilla, ja peltoenergian, maatalouden sivutuotteiden sekä jätteiden energiakäyttöä voitaisiin paikallisesti lisätä investointitukien sekä tutkimuksen ja tuotekehityksen avulla.

Uusiutuvan energian käyttöönoton lisäämiseksi voitaisiin käyttää takuuhintajärjestelmää, jolla voidaan periaatteessa lisätä monien uusiutuvien energiamuotojen käyttöä samanaikaisesti, mikä olisi alueiden näkökulmasta moninaisuutta lisäävä tekijä.

Energian käytön tehostamisessa puolestaan on lukuisia ohjauskeinoja, ja ne ovat Volkin mukaan lähes kauttaaltaan toteutettavissa aluekehityksen näkökulmasta neutraalilla tavalla. Energiaverotuksen nostaminen kohdistuisi kuitenkin voimakkaimmin syrjäisten maaseutualueiden ihmisiin ja yrityksiin.

Volk suosittaa, että kaikki kunnat osallistuisivat ja sitoutuisivat seutukuntakohtaisen ilmastostrategian läpiviemiseen. Ilmastostrategiaa pitäisi toteuttaa rinnakkain maankäyttöä, liikennejärjestelmiä, asumista ja palveluja koskevan seutuyhteistyön kanssa.

Kerro kaverille

Talous

Tulosta