Pitkään jatkunut kädenvääntö eduskuntavaalien vaalijärjestelmän uudistamiseksi otti ison harppauksen kohti toteutusta viime torstaina, kun hallitus osaltaan hyväksyi uudistuksen yksityiskohdat.

Ehdotus tuo vaaleihin kolmen prosentin valtakunnallisen äänikynnyksen, jollainen on jo käytössä useissa Euroopan maissa. Uutta on myös se, että tulosta laskettaessa koko maa on yhtä vaalialuetta, vaikka paikat jaetaankin edelleen vaalipiireihin – tosin uudella laskentakaavalla. Äänestäjä äänestää siis edelleen oman vaalipiirinsä ehdokasta.

Samalla, kun äänikynnys astuu voimaan ja tuloksen laskentatapa muuttuu, mahdollisuus vaaliliittoihin poistuu. Tämä osaltaan selkeyttää järjestelmää.

Hallitus ansaitsee tunnustuksen siitä, että se pääsi yhteisymmärrykseen uudistuksen yksityiskohdista. Vanha järjestelmä on toiminut hyvin omana aikanaan, mutta väestön muuttoliike on tuonut järjestelmään epäkohtia, jotka vaativat korjauksia.

Suurin yksittäinen ongelma on jo jonkin aikaa ollut niin sanottu piilevä äänikynnys, joka on vaihdellut vaalipiireittäin kohtuuttomastikin. Suuresta vaalipiiristä on voinut päästä eduskuntaan pienelläkin ääniosuudella, vaikka sama äänimäärä, mutta suhteellisesti suurempi ääniosuus, ei vähäväkisessä vaalipiirissä ole riittänyt lähellekään edustajapaikkaa.

Uudistus poistaa vaalipiirien välillä vallinneen eriarvoisuuden ja tasaa myös pelkästä vaalimatematiikasta puolueiden välille aiheutuneita eroja paikkamäärissä.

Uudistusta on yritetty vääntää kokoon jo kauan, mutta vasta nyt sen taakse löytyi riittävä enemmistö. SDP tosin haraa edelleen vastaan ja haluaisi yhdistää pienimpiä vaalipiirejä. Ehdotustaan puolue perustelee sillä, että uudistuksen myötä pienessä vaalipiirissä annettu ääni voi auttaa suuren vaalipiirin ehdokasta valituksi tulemisessa.

SDP:n ehdotus on itse asiassa "tårta på tårta" hallituksen ehdotuksen kanssa. Jos pieniä vaalipiirejä yhdistettäisiin, äänestäjä ei voisi silloinkaan olla varma, hyötyykö äänestä nimenomaan nykyisen vaalipiirin vai tulevan suuren vaalipiirin ehdokas. Tässä valossa puolueen ehdotuksen tekee vielä kummallisemmaksi se, että SDP koplasi sen täysin toiseen asiaan, Taxellin komiteassa valmisteltuun, presidentin valtaoikeuksia koskevaan uudistukseen.

Koska eduskuntavaalien järjestelmän perusteista säädetään perustuslaissa, myös perustuslakia on näiltä osin uudistettava ja se edellyttää asian käsittelemistä kaksilla valtiopäivillä. Istuvassa eduskunnassa laki mitä ilmeisimmin menee läpi, koska SDP:tä lukuun ottamatta kaikki muut eduskuntapuolueet ovat sen kannalla. Ensi vuonna valittavasta eduskunnasta sen sijaan on löydyttävä kahden kolmasosan enemmistö lain hyväksymiselle. Sellaista äänivyöryä SDP:lle ei tosin ainakaan toistaiseksi ole luvassa, että puolue kykenisi enää silloinkaan uudistusta jarruttamaan.

Koska vaalijärjestelmän muutos siis tehdään perustuslain säätämisjärjestyksessä, se voi tulla voimaan aikaisintaan vuoden 2015 eduskuntavaaleja varten. Mutta silloin viimeistään on jo aikakin.